GELATIINI

myötätuntoa
myötätuntoa
muovaudun
olen kimmoisa
kyllä sitä minulta riittää kaikille muille kuin itselleni

sinä olit sokeria
ja ympärilleni kietoutuvaa hyytelöä
joka otti vastaan kaiken terävän

hidaste vain hetken verran
ennemmin tai myöhemmin terä viiltää
gelatiini
se ei ole vahvaa
se on pehmeää
mukavaa kyllä, sormieni alla miellyttävää, kiiltävä sen pintakin
mutta kykenemätöntä suojaamaan
luotukin leikattavaksi osiin

aika päästää irti
aika luovuttaa
mutta pystyin vain luovuttaa itseni suhteen
en sinun
en kai nyt hyvänen aika sinun suhteesi, olit ensimmäinen hyytelöni
ensimmäinen onnistunut siis
olinhan yrittänyt luoda sinunlaista aiemminkin

epämyötätuntoa läpileikkausmuodossa
katsoit vierestä
veitsi puhkoo kimmoisaa pintaa

pidit vielä minua sisällä makeassa hyydykkessä
syleilyssä
minä ja sinä, nautimme
sokeria meidän molempien
sinussa toki enemmän, taisin olla itse enemmän croisantti tai joku muu suolaisempi

hauras kyllä
palautuva en
pidempi nautinto mielelläni olisin kuin yhden illan hyytynyt

mutta hyytelönä näit minut
koska muista jälkiruuista et tiennytkään
olithan aina vain ollut hyytelöä
suussa sulava, liikkeestä pysähtynyt, elintarvikevärein värjätty hyytelö
en ole koskaan kuullut että kenenkään lempi jälkiruoka olisi hyytelö

kylmää ja kosteaa
sileää ja kimmoisaa
ihonikin, niin kuin sinun gelatiinipintasi
muistuttiko se minussa sinusta
tai siitä mitä sinulla ei, inhimillisyyttä

hetken nautinto
tietyissä
sinulle vain otollisissa
olosuhteissa säilyvä
hauras kai sinäkin, palautuva kuitenkin
ainakin tietyissä tilanteissa
en kai minä olisi ollut kykenevä sinusta palaa leikkaamaan
silloin palautua et voisikaan
mielestäni olit niin kaunis, kuinka pystyisin

maku on tärkein
sanoi joku minua viisaampi keittiössä
minä aina panostin esillepanoon

mutta aika tuli kun epämyötätunto pursui ylitse sokeripurkista jonne sen yritin piilottaa
sinä aloit sulaa
pitää maistaa ennen kuin on myöhäistä
mutta jos syön nyt sinut
sinua ei ole enää
ja mitä jos maistut niin hyvältä etten osaa edes nauttia
kuin vain sekunnin mittaisen hetken

tai mitä jos hyytelö ei olekaan kenenkään lempi jälkiruoka syystä
koska se on aina pettymys
vaikka näyttikin niin herkulliselta ja kivalta

nyt syytät minua siitä, että veitsi halkaisi hyytelösi ympäriltäni
vaikka veitsi oli sinun kädessä
ja sinä tarjosit palaa itsestäsi
epämyötätuntoa
taisin vahingossa laittaa sitä sinuun sokeripurkista tehdessäni sinut
voinko nyt syyttää ketään muuta kuin itseäni?